Tänään oon saanu olla kissojen kanssa ihan YKSIN. Eilinen meni niin että selvisin nukuumaan vasta puoli viisi aamuyöstä. En siis siksi että olisin keikkunu baareissa tms. vaan koska olin koneella niin myöhään! :D Oli oikeesti ihanaa. Vaikka en tehnykään mitään järkevää... Se on ainakin semmonen asia jota ei saa tehdä kun mies on kotona: olla koneella niin pitkään kun haluaa ilman mitään syytä.

Yöllä kävin muun muassa kuolleitten lasten muistosivuilla ja itkin. Eksyin semmoseen linkkikirjastoon vahingossa kun etsin kokemuksia ja vertaistukea keskenmenon kokeneille. On aivan kamalaa menettää syntymätön lapsi, mutta varmasti on vielä sata kertaa kamalampaa menettää se lapsi, jonka on saanu pitää edes hetken aikaa. Erityisesti kosketti ne sivut, jotka pienen saaviin hukkuneen tytön äiti oli tehnyt tyttönsä muistoksi. Vetää kyllä väkisin sanattomaksi. Tänään sitten jotenkin jumituin tuohon kuolemateemaan ja kävin kattoo youtubesta videoita tsunamista. Siellä järkytti isosti semmonen kuva, jossa kuollutta naista kuljetettiin alasti kepissä niin kun sikaa vartaassa. What's that about??!!?? Oli hyvin lähellä että en oksentanu kuvotuksesta ja järkytyksestä ja surusta. Pitäs pysyä poissa tuollasilta sivuilta.

Muuten olen sitten kattonu Brothers&Sisters DVD:ltä. On muuten hyvä! Mä aavistelinkin että se olis vaikka en sitä telkkarista joutanu seuraamaankaan. Kissat on nukkunu mun vieressä lähes koko ajan, aivan ihana asia että ne on olemassa :) Tonari no S. ja La Pooh de U. on meille kun lapsia, saadaan olla niille "äiti" ja "isi". Huoh. Säälittävää? Hääjutut jääköön, menen kattomaan telkkaria ;) Mies tulee kotiin ensiyönä, saa sitten vaikka auttaa mua värkkäyksessä huomenna.